Katri Alatalo: Mitä tapahtui Santra Sarkkiselle?

Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyy kanteen. Se on yksi upeimmista kansista, joihin olen törmännyt pitkään aikaan. Kirja tuntuu kädessä ihanalta, kannessa on tekstuuria ja kiiltäviä yksityiskohtia. Värikkäät roiskeet tummalla pohjalla viimeistelevät kokonaisuuden. Aivan älyttömän onnistunut ja kutsuva kansi. Myös nimi herättää heti uteliaisuuteni. Odotukseni ovat korkealla jo ihan kustantajankin vuoksi. Hertalta tulee usein todella kiinnostavia nuortenkirjoja.

Tarina alkaa siitä, että perjantaina 13. syyskuuta Jyväskylässä 17-vuotias ammattikoululainen Santra Sarkkinen katoaa. Poliisi ja some valjastetaan etsintöihin, mutta valkoisiin pukeutuneesta Santrasta ei näy jälkeäkään. 

Kirja rakentuu siitä, miten Halloween-yönä Tuomiojärven uimarannan vieressä kohtaavat Santran paras ystävä Pilke, kämppis Antero ja serkku Lumi. He eivät ole kavereita keskenään, tuskin edes pitävät toisistaan. Kukaan heistä ei ole kuullut Santrasta katoamisen jälkeen. Kaikilla on kuitenkin omat epäilyksensä – ja salaisuutensa.

Kirjassa näkökulmahenkilö vaihtuu. Neljä eri tarinaa, neljä eri persoonaa, neljä eri ääntä. Jokainen pääsee vuorollaan kertomaan oman tarinansa ja suhteensa Santraan.

Henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Ensimmäisenä ääneen pääsee Pilke. Hänen teinipuheensa melkein ärsyttää. Nuorten käyttämä kieli ja käytös tuntuvat siis uskottavilta, ja kun pääsen kurkistamaan Sarkkisten sisarusten keskusteluihin, suljettujen ovien taakse ja jätettyyn menneisyyteen, huomaan koukuttuneeni. Pilkkeen ja Santran viimeinen riita sinetöi sen. En siinä vaiheessa edes tiedä heidän yhteisestä historiastaan kovin paljon, mutta kohtaus repii silti sydäntä. Sen jälkeen kirjaa ei voikaan enää lopettaa.

Lempihahmoni kirjassa on kleptomaani Antero. Naurahdin Anteron kertomuksille hänen ja Santran ensikohtaamisesta ja ystävystymisestä. Myös Anteron äidinkielen kakkoskurssin elokuva-analyysi ja opettajan siihen kirjoittama vastaus ovat kiinnostava lisä kerrontaan.

Kehyskertomus ei välttämättä ole kovin uskottava, jos sitä pysähtyy miettimään. Hahmot kertovat toisilleen Santrasta pitkän luvun verran kerrallaan. Eihän kukaan puhuisi oikeasti sillä tavalla. Kertojien ja näkökulmien vaihtelu on kuitenkin todella kiinnostava kerrontaratkaisu.

Juoni lähtee yllättäville urille, hajuvesistä aina Thaimaahan ja huumeiden salakuljetukseen asti. Pieni tarina, yksi mysteeri, laajenee monihaaraiseksi joeksi, jonka väistämättä tietää jossain vaiheessa avautuvan mereksi tai hajottavan sut vesiputoukseen.

Ja vähitellen huomaan jotain olennaista: kirjan jännite ei edes oikeastaan synny siitä, missä Santra on, vaan siitä, millainen Santra lopulta on.

Kansi ja nimi tuovat mieleen jännärin tai dekkarin, mutta oikeastaan kyseessä on nerokas psykologinen ihmisdraama. Viiltävä kuvaus ihmissuhteista ja risaisista elämistä. Hämmästyttävän tarkkanäköinen ja terävä sellainen. Lumin kipu tuntuu aidolta. Se raastaa, hajottaa ja piinaa.

Kirja sisältää rikoksen, teiniangstia, ihmissuhteita ja yllättäen myös romantiikkaa. Kevyttä huumoria ja synkkiä ajatuksia. Se on kuin viipyilevä loppukesä, ja vie muistot omaan teiniaikaan.

Yleensä vastustan opettavaisuutta kirjoissa, mutta nyt sille on paikkansa. Nuorten mielenterveysongelmien ja itsemurhien äärellä kirjailija on onnistunut upottamaan tarinaan luonnollisesti myös tietoa avusta ja tahoista, joista sitä voi saada. Siinä vaiheessa kirja aukeaa minulle aivan uudella tavalla. Ymmärrän, kuinka tärkeä se on. Mitä tapahtui Santra Sarkkiselle? on ihmisen kokoinen kirja.

Ja siis mitä sitten lopulta tapahtui Santra Sarkkiselle? Miten kirja loppuu? Niin. En tiedä, mitä ajatella lopusta. Se on niin väärä ja aivan oikea samaan aikaan.

• Kustantaja: Hertta
• Sivumäärä: 204
• Ikäsuositus: 14v.
• Julkaisuvuosi: 2026