Kirjailija mia lääti

s. -85 Helsinki
Kotikunta: Hyvinkää

Ensimmäisen runokirjani julkaisin salanimellä (luojan kiitos!) ollessani vasta 15-vuotias. Parikymppisenä toimin koiraharrastukseni kautta DogSports-verkkolehden toimittajana ja juttujani julkaistiin enemmänkin koiralehdissä. Esikoistietokirjani julkaistiin vuonna 2014, joka yhä edelleen on ollut tunnetuin kirjani. Silloin en vain osannut yhtään arvostaa sitä, kuvittelin, että on ihan normaalia, että jokaisen kirja notkuu jokaisen Prisman hyllyllä. Karu totuus tuli ilmi vasta, kun esikoislastenkirjani julkaistiin kymmenen vuotta myöhemmin  🤭

Liki kymmenen vuotta hurahti maailman parhaan ja inspiroivimman ihmisen seurassa kotosalla, ja omaa verkkokauppaa pyöritellen. Sitten se kirjoittamisenhimo alkoi oikein toden teolla kutitella sormenpäitä. Siitä syntyi ensimmäinen lastenkirjani, jota näpyttelin koneella tyttären kanssa höpöttelyn lomassa. Joo, sitä kirjaa ei tarvinnut ihailla Prisman hyllyllä, mutta se oli alkusysäys jollekin aivan uudelle. 

Tällä hetkellä pursuan ideoita! Mulla on niin paljon kirjaideoita mielessä, etten varmaan elinikänäni saa niitä kaikkia kirjoitettua. En usko, että osaan enää lopettaa kirjoittamista. Enkä halua! Olen myös hullaantunut siihen maailmaan mitä se tuo tullessaan: tapahtumia, lukemattomia tarinoita kansien välissä ja etenkin samanhenkisiä ihmisiä, jotka jaksavat niistä innostua. Ja sitten tää keski-ikäinen löysi vielä booktokin ja kirjagramin ihmeelliset maailmat ja yhteisöt… Niin ja yhdistystoimista puhumattakaan! Toimin Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat johtokunnassa sekä Uudenmaan Kirjoittajat ry hallituksessa. Ihan parhaita paraatipaikkoja tutustua alaan ja ihmisiin! Elän ja hengitän kirjakenttää. 

Vaikka pelkään kuollakseni esiintymistä, haastan siinä itseäni jatkuvasti. Mua saa siis kysellä ihan mihin vaan kissanristiäisiin mukaan (miksi kukaan ei ole muuten koskaan kutsunut mua kissanristiäisiin!!!), jos pääsen tutustumaan kivoihin ihmisiin tai saan hyvää kontsaa someen, olen NIIN mukana!