Kirjailija mia lääti

Asuin lapsena pienellä paikkakunnalla, jonka kerrostalon alakerrassa sijaitseva kirjasto ei ollut koolla pilattu. Mulle se oli kuitenkin koko maailma – Joskin se maailma oli hyvin pian koluttu. Ja lapsen ajatuksella kuvittelin lukeneeni sitten kaikki maailman kiinnostavat lastenromaanit. Muistan vieläkin elävästi kuinka yhtenä kesäpäivänä turhan kirjastokäynnin jälkeen päätin, että eihän tällainen nyt käy: aikuisena kirjoitan lapsille lisää lukemista! Reilu kolmekymppisenä oli aika lunastaa lupaus.

Toki olin sitä ennen kirjoitellut aika paljon kaikenlaista muutakin. Ensimmäisen runokirjani omakustansin 15-vuotiaana. Oli sanomattakin selvää, että se oli itsestänikin supernolo jo heti seuraavana vuonna ja se lähinnä haudattiin kaikessa hiljaisuudessa kaapin perälle. Luojan kiitos tajusin käyttää silloin taiteilijanimeä. Ja sen tiedon vien hautaani.

Parikymppisenä kirjoittelin oman koiraharrastukseni kautta enimmäkseen artikkeleita ja haastatteluja DogSports.fi verkkolehteen, joita julkaistiin myös koira-aiheisissa printtilehdissä sekä toimin bloggaajana Morrr Oy:llä. Kasasinpa koiraurheiluaiheisen tietokirjankin Readme.fi julkaisemana. 

Esikoistietokirjani julkaistiin vuonna 2014, joka yhä edelleen on ollut tunnetuin kirjani. Silloin en vain osannut yhtään arvostaa sitä, kuvittelin, että on ihan normaalia, että jokaisen kirja notkuu jokaisen Prisman hyllyllä. Karu totuus tuli ilmi vasta, kun esikoislastenkirjani julkaistiin kymmenen vuotta myöhemmin  🤭

Lopullisen sysäyksen nimenomaan lastenkirjallisuudelle toi tietenkin lopulta maailman paras ja inspiroivin ihminen, eli oma lapsi. Syntyi ensimmäinen lastenkirjani, jota näpyttelin koneella tyttären kanssa höpöttelyn lomassa. Joo, sitä kirjaa ei tarvinnut ihailla Prisman hyllyllä, mutta se oli alkusysäys jollekin aivan uudelle. Tänä päivänäkin tyttäreni on ehdottomasti tärkein esilukijani.
Innostukseni lastenkirjoihin ajoi mut myös lukemaan kirjoja lasten kouluissakin käytettävään Lukutähti-sovellukseen. 

En kuitenkaan vielä ensimmäisen lastenkirjani jälkeen olisi arvannut, miten kirjamaailma tulisi imaisemaan mut mukaansa. (Tai tiedä olenko ängennyt sinne väkipakolla, mutta sillä tiellä ollaan, eikä muuta voida). Miten paljon se kirjoittamisenhimo alkoikaan oikein kutitella sormenpäitä. Rakkaus ja ideat, ne vaan lisääntyvät käytössä.

Kirjoittamisen myötä tuntuu, että olen vihdoin löytänyt neljäkymppisenä paikkani. Musta näemmä kuoriutui, uskomatonta kyllä, yhdistysaktiivi. Olen Uudenmaan Kirjoittajien hallituksessa ja Lasten- ja Nuortenkirjailijayhdistyksen johtokunnassa. Käyn ahkerasti kirjatapahtumissa ja tapaan aivan ihania ihmisiä. 

Vuonna 2025 kesällä innostuin TikTokista, sekä myöhemmin myös YouTubesta. Somen kautta löysin lisää kirjayhteisöjä, booktokin ja kirjagramin ihmeelliset maailmat ja yhteisöt… Teen sisältöä kuitenkin hyvin laidasta laitaan. Nautin videoiden tekemisestä, se muistuttaa yllättävän paljon lastenkirjojen kirjoittamista. Keksi nopeita tarinoita ihmisille, joiden keskittymiskyky on kultakalan luokkaa 🤭 Parhautta!

Vuonna 2026 minulta julkaistaan kaikkiaan kolme lastenkirjaa ja vuodelle 2027 on jo projekteja sovittuna. Se tuntuu ihan mielettömältä!

Vaikka pelkään kuollakseni esiintymistä, haastan siinä itseäni jatkuvasti. Mua saa siis kysellä ihan mihin vaan kissanristiäisiin mukaan (miksi kukaan ei ole muuten koskaan kutsunut mua kissanristiäisiin!??), jos pääsen tutustumaan kivoihin ihmisiin ja saan hyvää sisältöä someen, olen NIIN mukana!