Marja Aho: Nukentekijän kirous

Marja Ahon Nukentekijän kirouksessa on herkullinen alkuasetelma. Sofia joutuu äitinsä kanssa Kreikkaan talonrähjään, jota tuskin on merkitty edes karttaan. Talo on huonokuntoinen, sähköjäkään ei ole, ja muutenkin se näyttää siltä, että sillä on jotain salattavaa. Sinne aurinkoiseen kreikkalaismiljööseen ripotellaan sitten heti pieniä pahaenteisiä murusia. Etenkin kaapin takana piilotteleva lukittu ovi herättää mussa kauhua.
Ja sitten tulevat nuket… Miksi juuri nukkeja? Okei, taidettiin tästä jo kirjan nimessä varoittaa. En vain ottanut varoitusta tarpeeksi vakavasti.
Olen joskus lukenut, että Suomessa kustannetaan mielellään nimenomaan Suomeen sijoittuvia kirjoja. Siksi huomasin nauttivani maisemanvaihdoksesta todella paljon. Kreikka herää kirjassa eloon niin elävästi, että näin itseni istumassa tavernassa ja teki mieli varata saman tien lento Kreikkaan. Olen itse matkustellut Kreikassa useampaan otteeseen, joten miljöö ja ruoka toivat mieleen muistoja. Olisi kiinnostavaa tietää, välittyykö miljöö yhtä vahvana lukijalle, joka ei ole koskaan Kreikassa käynyt.
Kevyttä vastapainoa jännitykselle tuo Sofian tutustuminen Spiros-nimiseen poikaan. Parisuhdekuvio on melko ennalta arvattava, mutta niinhän ne usein ovat. Erityisesti pidin hieman mystisestä mutta lämpimästä, vadelmanpunaisessa talossa asuvasta Elea-muorista. Sofialla ja Elea-muorilla ei ole yhteistä kieltä, mutta heidän välilleen syntyy silti ystävyys.
Tarinan jännite pitää loistavasti. Epätietoisuus ja ilmestyvien nukkejen pahaenteiset varoitukset kiristävät tunnelmaa, ja loppua kohti punottu juoni kiristyy äärimmilleen. Loppupuolella kauhu ja mystiikka alkavat kuitenkin karista tarinasta ja tilalle tulee syyllisen etsiminen. Samalla vähenevät sivut alkoivat suorastaan kauhistuttaa: miten koko suuri mysteeri ja rikossarjan ratkaisu voidaan enää mahduttaa jäljellä olevaan kirjaan?
Valitettavasti juuri loppuratkaisu jäikin minusta laihaksi. Pahis oli se, jota olin epäillyt jo pitkään, ja loppuratkaisu tarjoillaan hieman liikaa selittämällä. Olisin kaivannut sitä, että Sofia olisi saanut itse yhdistellä vihjeitä ja oivaltaa syyllisen sen sijaan, että tämä lopulta vain myöntää kaiken.
Pienestä loppupettymyksestä huolimatta Nukentekijän kirous piti minut otteessaan. Erityisesti Kreikan elävä miljöö, pahaenteinen talo, karmivat nuket ja pitkään taitavasti kiristyvä jännitys tekivät kirjasta koukuttavan lukukokemuksen, jota on helppo suositella eteenpäin.
Ikäsuositus: 13v.
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä: 239
Sarja: Auringon talo 1
Julkaisuvuosi: 2026