Marjut Brunila: Utön arvoitus
Utön arvoitus tarjoilee kunnon vanhanajan seikkailun, johon on lorautettu aimoannos yliluonnollisuutta mukaan. Alku on heti voimakas ja lupaa jännitystä.
Utön arvoitus vie lukijan syyslomalle Utön saarelle kaksosten Aapon ja Saiman sekä heidän pikkuveljensä Manun mukana. Yhteysaluksella lapset tutustuvat yläkoululaiseen Jimiin ja tämän Paavo-koiraan. Samalla Aapon huomio kiinnittyy epäilyttävästi käyttäytyvään pariskuntaan. Kun pariskunnalta putoaa maihin saavuttaessa salaperäinen lappu, on siinä tietenkin alku mysteerille, jota lasten on aivan pakko ryhtyä selvittämään.
Utö, eli Suomen eteläisin asuttu saari, on miljöönä kiehtovan tuttu ja eksoottinen samaan aikaan. Saari on kuvattu niin salaperäisen kauniisti, että se toimii jonkinlaisena epävirallisena matkailumainoksena. Me ainakin tyttäreni kanssa haluaisimme heti hypätä yhteysalukseen.
Utön arvoituksessa on ihanan nostalgista etsiväsarjan makua. On kaveriporukka, koira, saari, johtolankoja, vakoilua ja selvitettävä rikos. Salaseura Kopla etenee mysteerissä vihjeestä seuraavaan. Mutta aivan perinteiseksi salapoliisitarinaksi kirja ei jää, vaan kirjassa kulkee rinnakkain kaksi mysteeriä. Aapo alkaa nähdä omituisen linnunkaltaisen hahmon, joka jättää jälkeensä suuria mustia sulkia. Todellisuus muuttuu hetkittäin toiseksi, rakennuksia katoaa ja syksyinen saari saattaa yhtäkkiä peittyä lumipyryyn. Yliluonnollisuus hiipii tarinaan vähitellen ja mukaan ripotellaan jopa pieniä kauhunmurusia. Outo hahmo lastenhuoneen nurkassa puhumassa rätisevällä äänellä on jo aidosti karmiva ajatus. Lapset tosin ottavat välillä yliluonnolliset tapahtumat kirjassa hämmästyttävän kevyesti. Se voi tietysti olla kirjailijalta hyväkin ratkaisu, ettei tunnelma livahda liian pelottavaksi.
Kirjaan mahtuu muutenkin paljon. Se käsittelee kuolemaa, surua, sotaa, evakkoutta, historiaa, sairautta, ihastumista ja perhesuhteita. Faktojakaan ei pelätä. Pidän siitä, että nuorta lukijaa uskalletaan haastaa eikä kaikkea selitetä puhki. Myös Aapon ADHD piirtyy esiin hienovaraisesti. Sitä ei nimetä eikä nosteta ongelmaksi tai edes erityiseksi teemaksi. Se on vain yksi osa sitä, millaisena Aapo maailman kokee ja tarkkailee. Välillä jäin miettimään, onko kirjan opetuksellisuus täysin tarkoituksellista vai onko tietoa vain kertynyt runsaan juonen ympärille. Kokonaisuus on joka tapauksessa poikkeuksellisen monitasoinen.
Aapon pappa on kuollut vähän ennen kirjan tapahtumia, ja menetys kulkee mukana tarinassa. Suru tuntuu aluksi yhdeltä kirjan monista säikeistä, mutta saa lopulta suuremman merkityksen kuin ensin osaa odottaa. Myös henkilöhahmojen perhesuhteet tuovat tarinaan jännitettä ilman, että niitä tarvitsee selittää puhki. Erityisesti pidin siitä, ettei Jimin välinpitämättömästä isästä rakenneta lopussa väkisin yhtäkkiä kunnollista vanhempaa. Kaiken ei tarvitse ratketa kauniisti, ja joitakin asioita saa jättää avoimiksi.
Ja kaiken keskellä toimii se tärkein: seikkailu. Mysteeri koukuttaa mukaansa ja tunnelma tiivistyy hienosti loppua kohden. Kun ratkaisu viimein lähestyi, ihoni nousi kananlihalle. Ja loppu lunastaa kaiken sen, mihin kirja on kerännyt jännitettä alusta alkaen.
- Julkaisuvuosi: 2026
- Ikäsuositus: +7v.
- Kustantaja: Aviador
- Sivumäärä: 183
Kirja saatu arvostelukappaleena.
