Paras lastenkirja hetkeen! Tiedättekö sen tunteen kun lukee kirjan viimeisen sivun, sulkee kannen ja vain jää tuijottamaan sitä epäuskoisena loputtomalta tuntuvan ajan. Mitä mä just luin! Tämä kirja jos jokin, Reetta Vuokko-Syrjäsen Harhakoto, kuuluu mielestäni tänä vuonna Finlandia junior ehdokkaaksi! Tämä on nerokas, kaunis ja omaperäinen teos. Toisinaan niin riipivä kuvaus nuoren ihmisen elämän kivusta, […]
paras kotimainen lasten fantasiakirjatrilogia! Mervi Heikkilän Aijalin saaren tarut trilogia taitaa olla niitä aika ensimmäisiä kotimaisia lastenromaaneita joita luin lapselleni – ja sehän oli suorastaan epäreilua muille, sillä rima asetettiin siinä kohtuuttoman korkealle! Halusin nyt lukea sen uudestaan ihan vain kokeillakseni yhäkö se kolahtaa, sekä tehdäkseni siitä kysymykset Lukutähteen, innostaakseni muitakin tarttumaan kyseisiin kirjoihin. Aijalin […]
ihan paras lasten kauhukirjasarja! Multa toivottiin PAX 3 Ihtiriekkoa Lukutähteen, ja lähtökohtaisesti haukottelin. PAX nimestä meinaan tein päätelmän, että kirja on joku sekava, sekoileva, toimintapläjäri, josta ei saa mitään selvää (Juu, en vieläkään usein lue takakansia). Ja koska aloitin sarjan kolmannesta osasta, niin olinhan mä alkuun aivan pihalla kuka on kuka ja missä mennään. Ei […]
Kevyt kirja-arvostelu: vuoden paras lastenkirja! Jos ostat tänä vuonna yhden kirjan +10v junnulle joululahjaksi niin osta tämä! Mintun makuinen murha – Mysteerimestarit Olivia & IcarusKirjoittanut Mari Luoma, kustantaja WSOY Kyllähän toi kirjan nimi oli jo niin hykertävä, että arvasin pitäväni kirjasta ennen kuin sain sen edes käsiini. Siis hirveää, kamalaa ja mihin tää […]
Kuulen kutsun metsänpeittoon (Tammi 2013)Kirjoittanut Sari Peltoniemi Tämä oli taas kuin mulle tehty: urbaania kauhufantasiaa, ihan parhautta! Kirja on kuitenkin aika kevyt ja juoni kihertää pilke silmäkulmassa. Ihan loistava opus (yleistän) etenkin varhais/teinipojille, jotka eivät ole tottuneet lukemaan fantasiaa. Jos haluaa vaikka aivopestä poikia fantasian pariin. Fantasiaelementit ovat tässä niin helposti purtavissa paloissa ja […]
Outo lintu ystäväksi on hyvä esimerkki siitä miten kirja ei ole vain kirja tai tarina vaan jotain paljon syvempää. Kun miljöö maalataan niin luonnollisen kevyesti, että se seuraa ajattelematta mukana, kun henkilöissä on syvyyttä ja kiinnostavuutta ja juonessa kerroksia. Kirjassa ei juurikaan tapahdu mitään radikaalia ennen ihan loppua, ja silti se kietoo sanoilla sisäänsä. En […]