Marja-Leena Tiainen: Alex ja pelon aika
Marja-Leena Tiaisen Alex ja pelon aikaan (2006, Tammi) törmäsin sanataideoppaassa ja se herätti mielenkiintoni siinä määrin, että nappasin kirjan lukuun saman tien. Kirja on pysäyttävä ja koukuttava. Se tarttuu rohkeasti vaikeisiin asioihin. Millaista on kasvaa maassa, jossa poljetaan ihmisoikeuksia? Millainen voisi olla pakolaisen tarina?
Kirja kertoo rohkeasti ja uskottavasti katulapsen elämästä, mässäilemättä tai lannistamatta, nuoren lukijan huomioiden. Pieni joku lisäsyvyys, tai Alexia rajummin koetteleva kohtaus, olisi voinut olla paikallaan, mutta kirja on kaikkiaan kokonaisuutena tärkeä lukukokemus, jota on helppo suositella eteenpäin. Tämä on juuri niitä kirjoja, joita tarkoitetaan, kun sanotaan lukemisen kasvattavan empatiaa ja erilaisuuden ymmärtämistä.
Ikäsuositus +12v.
Lisätty Lukutähteen.
Esittelyteksti
Miltä aivan tavallisesta nuoresta tuntuu, kun on pakko jättää kotimaa ja lähteä yksin pakolaiseksi?
14-vuotias Alexander Sylvanov asuu maassa, jossa poljetaan ihmisoikeuksia. Alexin isä Anton on vallanpitäjien mustalla listalla, ja myös isoveli Zaza on sekaantunut politiikkaan.
Alexin elämä on kuitenkin turvallista, kunnes kaupungissa räjähtää tuhoisa pommi. Isoveli Zaza lähtee karkuun, ja turvallisuuspoliisi pidättää Antonin. Alex on järkyttynyt ja peloissaan.
Syksy kuluu, eivätkä isä ja veli palaa kotiin. Vuokraemäntä Lidia huolehtii Alexista, mutta sitten rahat loppuvat ja poika ajautuu vähitellen kadulle. Elämä kodittomana ei ole herkkua, eikä Alexin oloa paranna huoli isän ja veljen kohtalosta. Turvattomuuteen tuo valoa ystävyys muiden katunuorten kanssa.
Alex miettii jo ryhtymistä hämärähommiin, kun matkarahat järjestyvät yllättävältä taholta. Hän hyvästelee katukaverinsa ja lähtee yksin vaaralliselle ja jännittävälle pakomatkalle.
Teos on ensimmäinen osa suositusta ja edelleen ajankohtaisesta trilogiasta, joka kertoo Suomesta turvapaikkaa hakevista nuorista. Kirjalle myönnettiin vuoden 2006 Savonia-palkinto.
